Bachelors oli Oulun ensimmäisiä kitarabändejä
Bachelors kokoontui muistelemaan vanhoja heinäkuussa 2010 >>
Oulu Pop History - silloin joskus
eli kun isoisä sähkökitaran osti :-)
|
Yhteinen tekijä tuon ajan bändeille oli myös ns cover-versioiden soittaminen. Vain harvalla bändillä oli mainita asti omia sävellyksiä tai sanoituksia. Studioon, kunnollisten äänitteiden tekoon pääsy oli lähes kiven takana. Ainoana poikkeuksena olivat muutamat harvat Yleisradion tekemät nauhoitukset nuortenohjelmia varten. Rock-yhtyeiden SM-kisat veivät radioaalloille mm Porkkanas, Express ja Timjam -yhtyeet. Ennen 70-luvun puoltaväliä äänilevyille ei oululaiscomboista tainnut tallentua muita kuin Express.
70-luvun puoliväli ja -loppupuoli toi esille taas uusia bändinimiä: Sodoma, Rocket, Ramblers, Spiders ja Kauko Röyhkä & Narttu, joitakin mainiten. - Bluesbirdkin ehti ensimmäiset keikkansa tehdä 70-luvun puolella.Bändien nimet olivat useimmiten englanninkielisiä tai ainakin "fingelskaa" ulkolaisten esikuvien mukaan. Urheilu- ym. seurojen tanssienjärjestäjät eivät kaikki aina olleet kielimiehiä tai -naisia ja niinpä nämä aikoinaan "hienot" ulkomaankieliset nimet, varsinkin 60-70 -luvun taitteen tienoilla vääntyivät lehti-ilmoituksissa milloin minkäkinlaisiksi. Ghetto nimestä tuli Coetto, Wilds oli Viltsin pändi Oulusta, esiintyy Express yhtyeineen jne. Mutta sehän ei tahtia hidastanut! Lehti-ilmoituksissa eivät tilaisuuksien järjestäjät turhia kainostelleet: esim eräällä lähikunnan nuorisoseuran talolla englantilainen Renegades mainostettiin Beatles II :ksi ja tummapintainen ulkolainen solistikin 60-luvulla Pyrkällä esiintyessään sai lehtimainoksessa varsin suorasukaisen esittelyn: Solistina aito neekeri! ...Huh-huh...
|
|
|
Kitarabändien maailmanvalloitus heijastui myös Oulun seudulle 1960-luvulla, vetäen monen täkäläisen nuoren miehen soittotouhuihin mukaan. Tämän päivän mittapuilla siisti, mutta tuolloin "raaka ja alkukantainen" rock aiheutti pahennusta vanhemman väen keskuudessa. Sähkökitara oli monelle iäkkäämmälle muusikollekin kuin punainen vaate härälle. Myös "pitkä"( = hädin tuskin korvien päälle ulottuva) tukka ja värikkäät vaatteet erottivat popparit omaksi joukokseen katukuvassa. Kiistoja välillä syntyi perinteisemmin pukeutuvien, tangoja ja iskelmiä harrastavien, sekä toisaalta näiden ulkomaan poppia kuuntelevien nuorisoryhmien välillä. Jako "rasviksiin" ja "poppareihin" oli ajoittain tiukka.
Bändejä perustettiin 60-luvun puolen välin tienoilla Oulun seudulla useitakin, nimeltä mainiten vaikkapa Flintstones, Porkkanas, Taugs, Bachelors, Blackbirds, Waymen, Hooks, Gene&Coyotes, Highlanders Sect, Creeping Madness, sekä tietysti Express.
Näiden yhtyeiden soittajille oli musiikkikappaleiden itseopiskelu oikeastaan pakollista ihan korvakuulolta, nuotteja kun oli aika vähän saatavilla. Musiikkikirjastosta tuskin uskallettiin edes uneksia. Soittimet olivat niinikään kalliita, ja niinpä moni tuon ajan kitaristi tapaili ensimmäiset sävelet omatekoisella sähkökitaralla, kaiutinkaapit olivat myös usein kotitekoisia. Soiton puhdasvireisyys oli varsin vaihtelevaa, viritysmittareita kun ei ollut, eikä aina taitoakaan kaivella kehnohkoista soittopeleistä parhaita ominaisuuksia.
60-luvun loppupuoli toi Oulun seudun bändikartalle uudempiakin nimiä: Wilds, The Connection, Moby Dick, Atlantic, Descamind, Ghetto, Snooze ja Day Off ihan muutamia noista mainiten. Ja edelleen: 70-luvun alussa esiin tulivat Voodoo Magic, Mixture, Remulus, Timjam, Watt71 jne. Soitto raikasi yhä useamman pommisuojan ja autotallin oven takaa.
Noihin aikoihin pop-yhtyeet,toisin kuin nykyään, soittivat yleensä ns. koko illan keikkoja. Se tarkoitti äärimmillään jopa seitsemää kolmen vartin soittorupeamaa samana iltana, vähintään neljää ainakin. Biisi-repertuaari sai siis olla melkoisen pitkä.