On tiistaiaamupäivä tammikuu 14. päivä, vihdoinkin maa on valkean lumen peitossa, no pakkasta on liikaa 16 C. Kuuntelen Spotifysta Englannin albumilistan levyjä vuodelta 1971. Vuodelta, jolloin äänilevyt olivat vinyyliä eikä tällaisista Spotifyista, läppäreista, kännyköistä eikä netistä osattu uneksiakaan. Se oli aikaa, jolloin kevytmusiikki eli popmusiikki oli monipuolista, oli Rollareita, Tamla Motownia, simoa ja garfunkelia, CSTY, Yes, Woodstockia, Nicea, Leonard Cohen jne. ja kaikki olivat Englannin kolmenkymmenen myydyimmän listalla. Lueskelen tätä listaa vuoden -71, heinäkuun viidentenä ilmestyneestä Melody Makerista, joka on pöydälläni läppärin vieressä aivan perinteisenä paperiversiona. Eli runsaat 42 vuotta on kulunut, kun tuo lehti kolahti postiluukustani, niin ne vuodet ja vuosikymmenet vierivät.
Ajatukset siirtyvät vielä vähän aiempaan, eli kuuskytluvulle, sille hienolle vuosikymmenelle, jolla itse vartuin poikasesta aikuisikään. Sille vuosikymmenelle, joka muutti ja mullisti kevyenmusiikin (popmusiikin) aikalailla. Vuosikymmenelle, jona kaikenlaiset musiikkityylit saivat kevyessä musiikissa kukkia ja kukoistaa ja niitä soitettiin radiossa ja niitä ostettiin. Jokaiselle musiikkityylille löytyi diggaajia ja monet kuuntelivat usein useita tyylejä. Kriteeri oli vain, että musiikki oli hyvää, oli se sitten soulia, bluesia, poppia, folkia, progea jne. Silloin ei muuten puhuttu rokista samalla lailla kuin nykyään. Nykyään tuntuu, että kaikki musiikki joka on vähän nopeampaa on rokkia. Aikanaan rokkia oli viis-kuuskytluvun rb:n pohjautuva kevyt musiikki esim. Elvis, Bill Haley, Jerry Lee Lewis, Chuck Berry, Little Richard jne. Se oli rokkia ja tosi kovaa ja menevää olikin. Ei ihme, että jotkut nuoremmat ihmiset kadehtivat meitä, jotka saimme elää nuoruutemme tuon kevyen musiikin mylleryksen aikana. Jaa jäipä tuossa mainitsematta kuuskytluvun kovimpia johtotähtiä eli Beatles, Jimi Hendrix, Cream, Led Zeppelin, Kinks, Hollies, Animals jne. jne.
Muisteloja ennen Lasaretin keikkaa
Se oli aikaa se, mutta tähän päivään. Bändimme Taugs täyttää tänä vuonna viisikymmentä vuotta. En muista tarkalleen päivää milloin tapasimme Eeron ja Karin kanssa ensi kerran, mutta se olisi sinä vuonna jolloin Pauli Nevala heitti Tokiossa keihäskultaa. Viisikymmentä vuotta, se on kohtuullisen pitkä aika ihmisen elämässä. Olen joskus sanonut muutamille kavereille, että ajatelkaapa siten, että otatte vuodesta -64 (eli vuodesta, jolloin bändimme perustettiin) pois viisi vuosikymmentä. Mihin vuoteen tulette? Vuoteen 1914, vuoteen, jolloin ensimmäinen maailmansota alkoi. Vuoteen, jona Suomi ei ollut vielä itsenäistynyt. Vuoteen, jona toinen maailmansota oli vielä vuosikymmenien päässä edessä, samoin kuin suomalaisten käymät sodat. Eli viisi vuosikymmentä on kohtuullisen pitkä aika ihmiselämässä ja bändimme on tuon viidenkymmenen vuoden ikäinen. Ei ihme, että kuuskytluku on nykynuorisolle kaukana historiassa, niin oli meillekin kakskyt-, kolkyt- ja nelkytluku, puhumattakaan 1910-luvusta. Että, vanahoja ollaan. Anyway, soittelemme ensi lauantaina 18.1, bändimme viiskyt- vuotispäiväkeikan osana Oulupophistoryn bändeistä. Samalla keikka on bändimme ”jäähyväissouvvi”, sillä näillä näkymillä bändimme jää telakalle. Tämä soittokertamme Oulupophistoryssa on 17. kerta, eli yhtä mones kuin Pophistoria on pidetty. Ensimmäinen Pophistory oli vuonna 1997 nykyisessä Tähdessä ja tupa oli silloin aivan täynnä. Sen jälkeen on kerran oltu Pyrinnöllä, uudestaan Tähdessä, sekä monta kertaa Uudella Seurahuoneella ja Radisson Sasissa ja nyt ensi kertaa Lasaretissa.
Bändimme esiintyy aivan alkuperäisessä viiden soittajan vuonna -64 perustetussa kokonpanossa, vahvistettuna kahdella nuoremmalla soittoniekalla. Raittisen Jussin mukaan Suomenmaassa ei nykyään löydy kovin monta yhtä vanhaa kokoonpanoa, jossa kaikki soittaja ovat alkuperäisiä.
Oulupophistoryssa esiintyy yksitoista muuta hienoa bändiä, joten suunnatkaahan askeleet uuteen keikkapaikkaan, eli Lasarettiin, niin näette ja kuulette miten Taugselta ja muilta historiabändeltä käy poppi ja rokki.
Päkä, Taugsien rumpali
ps. Muuten, olisko porukalla mielenkiintoa ja innostusta perustaa jotain ”eläkeläisyhdistystä”, sellaisen porukan kesken, joka on kiinnostunut 60-luvun musiikista. Voisimme kokoontua johonkin sopivaan paikkaan esim. Oulunsuun pirtille, Valolle tai johonkin muuhun sopivaan paikkaan juttelemaan, kuuntelemaan ja laulamaan kuusluvun karaokebiisejä, eikä tanssiakaan pidä unohtaa. Ja ehkä sinne saataisiin joskus livebändikin soittamaan kuuskytluvun biisejä. Nämä kokontumiset voisi järjestää vaikka iltapäivällä, sillä aika moni kuuskytlukulainen on varmaan jättänyt jo työelämän taaksensa. Minua itseäni kiinnostaisi enemmänjotkin tämä tyyliset ”eläkeläistapaamiset”, kuin perinteiset eläkekerhot. Kirjoitelkaa mitä mieltä olette.